HS kirjoitti 2.8.2020 sinilevän keräämisestä. Siinä kerrottiin mm. että yksi kilogramma fosforia tuottaa 372 kiloa sinilevää (märkänä punnittua). Itämeren levämäärä on 400 000 tonnia, mikä on melko vähän, kun itämeren pääaltaan koko on 180 000 neliökilometriä. Pikaisesti laskien määrä on 2,9 tonnia neliökilometrille eli 29 kg hehtaarille ja 2,9 grammaa neliötä kohden.

Sinilevää ei siis saada kerättyä  itämerestä, vaan huomio pitää kohdistaa fosforiin. Fosforin vähentämisen menetelmiä kokeillaan. Hapettaminen sitoisi fosforin pohjasedimenttiin. Kipsillä sidottaisiin fosfori jo ennen vesistöön joutumista.

Itämeren tilannetta lukiessa tulee pohdittua myös Tammelan järvien sinilevätilannetta. Fosforia on pidetty jo pitkään tärkeimpänä tekijänä järvien rehevöitymisessä. Ulkoista kuormitusta on saatu vähennettyä. Pohjasedimentin fosforia on pyritty pitämään aisoissa. Yhdistys ylläpitää siksi kahta hapetuslaitetta; Kaukjärven ja Mustialanlammin syvänteissä.

Veden lämpeneminen haittaa tilannetta kahdella tavalla; se vähentää hapen liukenemista veteen ja vauhdittaa orgaanisen aineksen hajoamista. Kesällä fosforia on enemmän vedessä ja happea vähemmän. Kaukjärven hapetuslaitteen periaatteena on hapellisen pintaveden pumppaaminen hapettoman alusveden sekaan. Koska tämä lämmittää alusvettä, ei haetinta voida pitää kovin kauaa käynnissä. Mustialanlammin hapetin ei samalla tavalla sekoita lämpötilakerrostuneisuutta.

Kaikkinensa latvavesien vesienhoito vaikuttaa alapuolisiin järviin ja loppvaiheessa myös itämeren tilaan.